Ilman mutkia matkaan!

Kirjoitan ensimmäisen kirjoituksen suomeksi sillä aivoni eivät jaksa enää kääntää kaikkea haluamaani ja, koska haluan vielä tänään nukkumaan, on helpompaa nyt aloittaa näin helpommalla tavalla.

Matkaa on valmisteltu jo pitkään ja stressiä on riittänyt, niin kuin osa opettajista tietää... Kun asiat selkenivät, oli matkan osalta helpompi hengittää. Viimeiset päivät olivat yhtä suhinaa meidän talossa, mutta onneksi hiihtolomalla ehti hyöriä ja pyöriä ympäriinsä.

Mette tuli meille perjantaina. Oli helpompi mennä kentälle yhdessä tuumin ja tarkistaa vielä kaikki matkatavarat. Jännitys ei piinannut oikeastaan missään välissä. Ainut mikä stressasi oli, mahtuuko kaikki vaatteeni mukaan. :D

Tänään ei ole myöskään jännittänyt, outoa kyllä. Aamuherätys ei ollut mieluinen, mutta siitäkin selvittiin. Yllätyksellistä kyllä, meillä ei ole ollut vielä yhtäkään ongelmaa tämän matkan aikana.

Olen itse käyntyt Iso-Britanniassa kerran aikaisemmin, mutta olin silloin perheeni kanssa Lontoossa. Lontoo on ihana ja rakastan sen tunnelmaa, mutta Bathissakin on oma viehättävä ja mukaansa saava tunnelma. voisin ilomielin tulla tänne lomalle joskus.

McDonalds oli "terveellinen ja ravitseva" vaihtoehto Bathiin päästyämme. Kulutimme aikaa pyörimällä ympäri Bathin keskustaa, vaikkakin se oli raskasta kaikkien matkustustavaroiden kanssa. Katusoittajat toivat iloa raskaaseen taakkaan. Kun toisen musiikki vaimeni takana, alkoi edestä kuulua seuraavan soittoa. Jokaista olisi voinut jäädä kuuntelemaan ja tiputimpa yhden kitarakoteloon muuaman kolikonkin.

sääkin suosi meitä todella paljon. Takkeja ei tarvinnut ja aurinkokin paistoi miltei pilvettömältä taivaalta. Kyllä nämä +15 kelit voisi jo saapua Suomeenkin.

Meidän ensimmäisen Host-perheen koti on tietenkin mäen päällä, joten raskaan päivän jälkeen tänne kipuaminen tuntui vielä raskaammalta.

Nyt hetki sometusta wifin turvin ja sitten nukkumaan. Huomenna saa taas raahata tavaroita toiselle puolelle Bathia. Ehkä me löydetään vihdoin kauppaankin, jota silmäiltiin koko päivä, mutta onnistuttiin kiertämään joka ikinen.

Tässä vielä kuvia, mietteitä ja fiiliksiä ensimmäisestä päivästä.

Päästiin Finskin uuteen koneeseen. kamerat pohjassa ja kaikki.
Nousua en viitsinyt katsoa, kun vierustoveri puristi kädestä jo valmiiksi aika lujaa #toivottavastikoulukorvaamurtuneetsormet

Ravinnosta pidettiin huolta jo heti laskeutuessakin.            Super ihanat maisemat... Puskat vaan                                                                                                        hyppi ikävästi eteen.

                                                  Tiesin, että täällä on turisteja, mutta....







  
















Pitää tehdä pientä tutkimusta ja etsiä jostain, että mitäköhän mahtaa nuo vaaleanpunaisilla kukkasilla varustetut puut olla ja kukakohan noissa ihanan näköississä asunoissa asuu... Onkohan kukaan kuuluisa.